https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/1117
Kun ton asentaa, ilmestyy alapalkkiin kelloja. Niitä voi sitten konffailla, että mitä paikkakuntia haluaa sinne, kun valitsee yläpalkin Tools-valikosta kohdan FoxClocks.
maanantai 23. huhtikuuta 2007
Maailman kellot Firefoxin alapalkkiin
Tosi kätevä kellosovellus:
https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/1117
Kun ton asentaa, ilmestyy alapalkkiin kelloja. Niitä voi sitten konffailla, että mitä paikkakuntia haluaa sinne, kun valitsee yläpalkin Tools-valikosta kohdan FoxClocks.
https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/1117
Kun ton asentaa, ilmestyy alapalkkiin kelloja. Niitä voi sitten konffailla, että mitä paikkakuntia haluaa sinne, kun valitsee yläpalkin Tools-valikosta kohdan FoxClocks.
Yhteiskunta 2.0
Yhteiskunta 2.0 on Demos Helsinki -ajatushautomon (eli thinktank) blogi, jossa on aika hyvää asiaa. (Blogi löytyy myös oikean palkin blogilistasta.)
Tuoreimmassa postauksessa viitattiin New York Timesin artikkeliin, jossa kerrottiin luksusveneen osaomistuksesta. Kyseessä on siis näitten car poolien vastine, mutta osaomistettava kulkupeli on vain hieno vene eikä auto.
Tuoreimmassa postauksessa viitattiin New York Timesin artikkeliin, jossa kerrottiin luksusveneen osaomistuksesta. Kyseessä on siis näitten car poolien vastine, mutta osaomistettava kulkupeli on vain hieno vene eikä auto.
Second Life -esitelmä
Daniele Montemalen (Kööpenhaminan yliopisto) Second Life -esitys on ihan hyvä tiivistys, ikään kuin Second Life for dummies. Kalvot täällä. Kannattaa klikata "FULL", niin voi kattoa kalvot koko ruudun esityksenä.
The Obelisk Chairs
Kun neliöt ovat kalliita, voi näille huonekaluille olla käyttöä. Istuskeluryhmä menee torniksi, kun sitä ei käytetä, ja leviää tarvittaessa 4 hengen istuinryhmäksi.
Tuolit ovat kaupan täällä.
Tuolit ovat kaupan täällä.
perjantai 13. huhtikuuta 2007
Insuliinipumppu vs. iPod
Seuraavassa mielenkiintoinen lead user -henkinen idea:
An Open Letter to Steve Jobs nostaa esiin mielenkiintoisen jutun. Miljoonat diabeetikot ovat riippuvaisia insuliinipumpusta, joka on suunniteltu insinöörien ja lääkärien maailmassa eikä suinkaan käyttäjien maailmassa. Jos insuliinipumppu olisi yhtä coolin näköinen, kokoinen ja yhtä toimiva kuin iPod, ei diabeetikon tarvitsisi yrittää piilottaa pumppumokkulaa vaatteittensa alle tai kärsiä pumpun omituisista hälyytysäänistä esim. elokuvissa.
LISÄYS: Siis tänhän voisi nähdä niin, että diabeetikot (jotka ihan oikeesti on riippuvaisia pienestä laitteesta, johon ne kiinnittyy piuhalla) olisivat lead usereita iPod-kehitykselle!
An Open Letter to Steve Jobs nostaa esiin mielenkiintoisen jutun. Miljoonat diabeetikot ovat riippuvaisia insuliinipumpusta, joka on suunniteltu insinöörien ja lääkärien maailmassa eikä suinkaan käyttäjien maailmassa. Jos insuliinipumppu olisi yhtä coolin näköinen, kokoinen ja yhtä toimiva kuin iPod, ei diabeetikon tarvitsisi yrittää piilottaa pumppumokkulaa vaatteittensa alle tai kärsiä pumpun omituisista hälyytysäänistä esim. elokuvissa.
LISÄYS: Siis tänhän voisi nähdä niin, että diabeetikot (jotka ihan oikeesti on riippuvaisia pienestä laitteesta, johon ne kiinnittyy piuhalla) olisivat lead usereita iPod-kehitykselle!
torstai 12. huhtikuuta 2007
sunnuntai 8. huhtikuuta 2007
Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja
Aiemmassa postauksessa linkitin Tieken uuden julkaisun. Laitanpa tähän VTT:n julkaisun samasta aihepiiristä (Anssin löydös): Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja.
tiistai 3. huhtikuuta 2007
“Multi-touch” -kosketusnäyttö
Tästä aparaatista on ollut joidenkin kanssa konttorilla puhetta, joten pistetäänpä tänne decoden blogiinkin:
Perceptive Pixel on se firma, jonka video tässä on. Erona perinteiseen touch screeniin on se, että näyttö tunnistaa useita samanaikaisia kosketuksia, joiden avulla siis koko hommaa pystyy ohjailemaan. Video selventää.
Perceptive Pixel on se firma, jonka video tässä on. Erona perinteiseen touch screeniin on se, että näyttö tunnistaa useita samanaikaisia kosketuksia, joiden avulla siis koko hommaa pystyy ohjailemaan. Video selventää.
Slifeshare
Digikon blogissa on juttua Slifesharesta, jolla voi jakaa lähes kaiken datan omalta koneelta muiden käyttäjien kanssa. Lainailen Digikon tekstiä nyt tähän postaukseen.
"Käyttäjän omalla luvalla tehtävän Big Brother -valvonnan tuloksena tiedot netin selailusta, RSS-feedeistä sekä musiikki- ja videotiedostoista siirtyvät suoraan Slifeshare'n saitille. Käyttäjä saa toki valita näyttääkö hän tietonsa vain ystävilleen vai kaikille. Hän voi myös valita mitkä tiedoista julkaistaan, joten esimerkiksi nettisaittien listalta voi filtteröidä pois ne epäilyttävimmät.
Vaikka tiedoista voi web 2.0 -henkeen koostaa widgetit omaan blogiin, ei Slifeshare'n tarkoituksena ole vain oman elämän paljastaminen toisille. Esittelytekstistä paistaa läpi perustajien syvä usko siihen, että tämä palvelu on vain pari astetta aiempia palveluita kehittyneempi kollektiivisen tiedon jakamisjärjestelmä. Käyttäjien profiilit yhdistyvät verkkopalvelussa samanhenkisten ihmisten naapurustoihin, joiden avulla voi löytää paljon uutta, mielenkiintoista surfattavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa.
Mutta kiinnostaisiko jotain oikeasti tietää, että Helsingissä majaileva 31-vuotias mieshenkilö on tänään vieraillut erityisen paljon matkailusivustoilla (talvilomalle pitäisi päästä), googlannut Panasonicin akkulaturin ohjeita, katsellut YouTubesta Gotan Projectin videoita sekä lukenut erityisesti Mashablen RSS-feediä? Ehkä.
Minun on myönnettävä, että jotain koukuttavaa palvelussa on. Paljastaako esimerkiksi CeeDubbin profiili oikeasti jotain merkittävää omistajastaan? Emmehän me voi tietää, mitä hän on päättänyt itsestään olla julkaisematta.
Itse en vielä osaa sanoa, kuinka pitkälle olisin itse valmis menemään digitaalisen elämäni jakamisessa. Mitkä asiat haluaisin pitää omana tietonani? Susan Kurosen innoittamana kysymyksen voisi kääntää myös muotoon: Mitkä asiat haluaisin myös muiden pitävän vain omana tietonaan?"
"Käyttäjän omalla luvalla tehtävän Big Brother -valvonnan tuloksena tiedot netin selailusta, RSS-feedeistä sekä musiikki- ja videotiedostoista siirtyvät suoraan Slifeshare'n saitille. Käyttäjä saa toki valita näyttääkö hän tietonsa vain ystävilleen vai kaikille. Hän voi myös valita mitkä tiedoista julkaistaan, joten esimerkiksi nettisaittien listalta voi filtteröidä pois ne epäilyttävimmät.
Vaikka tiedoista voi web 2.0 -henkeen koostaa widgetit omaan blogiin, ei Slifeshare'n tarkoituksena ole vain oman elämän paljastaminen toisille. Esittelytekstistä paistaa läpi perustajien syvä usko siihen, että tämä palvelu on vain pari astetta aiempia palveluita kehittyneempi kollektiivisen tiedon jakamisjärjestelmä. Käyttäjien profiilit yhdistyvät verkkopalvelussa samanhenkisten ihmisten naapurustoihin, joiden avulla voi löytää paljon uutta, mielenkiintoista surfattavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa.
Mutta kiinnostaisiko jotain oikeasti tietää, että Helsingissä majaileva 31-vuotias mieshenkilö on tänään vieraillut erityisen paljon matkailusivustoilla (talvilomalle pitäisi päästä), googlannut Panasonicin akkulaturin ohjeita, katsellut YouTubesta Gotan Projectin videoita sekä lukenut erityisesti Mashablen RSS-feediä? Ehkä.
Minun on myönnettävä, että jotain koukuttavaa palvelussa on. Paljastaako esimerkiksi CeeDubbin profiili oikeasti jotain merkittävää omistajastaan? Emmehän me voi tietää, mitä hän on päättänyt itsestään olla julkaisematta.
Itse en vielä osaa sanoa, kuinka pitkälle olisin itse valmis menemään digitaalisen elämäni jakamisessa. Mitkä asiat haluaisin pitää omana tietonani? Susan Kurosen innoittamana kysymyksen voisi kääntää myös muotoon: Mitkä asiat haluaisin myös muiden pitävän vain omana tietonaan?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
