Lead usereista

Köyttöliittymäblogissa oli kirjoitus lead usereista, jotka ovat lähellä meikäläisen sydäntä (ja tulevaisuudessa valmistuvaa väitöskirjaa). Köyttiksessä oli myös linkki tuoreehkoon haastatteluun, jossa Eric von Hippel vastailee Democratizing Innovation -kirjaansa koskeviin kysymyksiin. (Täällä on vähän vanhempi New York Timesin juttu.)

Meikäläisen oli pakko mennä kommentoimaankin Köyttiksen postausta. 3 pääpointtiani olivat:

1) Lead usereille ei ole olemassa virallista käännöstä. Itse lead usereista suomeksi luennoidessani käytän käännöstä “edelläkävijäkäyttäjät”. Sitähän lead userit nimenomaisesti ovat. (Tosin kaikista mieluiten puhun silti suomeksikin lead usereista.) Köyttiksen mainitsema “kärkikäyttäjät”-käännös on jo useissa lähteissä varattu early adoptereiden käännökseksi.

2) Kun puhutaan hyödystä, jonka innovaatio tuottaa käyttäjäkeksijälleen, niin täytyy muistaa, että aidon lead userin tunnistaa nimenomaan siitä, että hänen kokemansa TARVE on niin suuri, että se on tyydytettävä tavalla taikka toisella. Tällöin mikä tahansa ratkaisu, joka tarpeen tyydyttää, kelpaa. Ja tätä ratkaisua ei myöskään mikään rahamäärä korvaa. Esim. jos esim. kuuron täytyy pystyä soittamaan kännykkäpuhelu, ei tukko rahaa tyydytä tätä tarvetta vaan mikä tahansa ratkaisu, jolla puhelun saa soitettua. Eli Ericin sanoin (kuten Köyttiskin mainitsi): Käyttäjäinnovaattorit hyötyvät innovaatiosta käyttämällä sitä, valmistajat myymällä sen.

3) Useimmat tuntevat Rogersin 5 käyttäjäryhmää: Innovators, Early adopters, Early majority, Late majority, Laggards. Nämä ryhmät ovat olemassa silloin, kun markkinoilla on jo jotain tavaraa tarjolla. Lead userit joutuvat innovoimaan silloin, kun tarpeen tyydyttävää ratkaisua EI ole vielä tarjolla. Ohessa vielä piirtämäni kuva, joka toivon mukaan selventää.
Lisäksi täytyy mainita, että Rogersin “innovaattorit”-nimitys on harvinaisen harhaanjohtava, koska ryhmän kuvauksesta käy joka tapauksessa ilmi, että nämä tyypit eivät todellisuudessa Rogersinkaan mielestä innovoi yhtään mitään:
“Innovators: the first 2,5 % who adopt a new technology. They are ‘venturesome’ almost to the point of obsession, and willing to absorb high costs and uncertainties for the reward of being first to adopt new technologies.”

Jos Ericin turinat muuten kiinnostavat, niin luentoja voi katsella Ericin omilla sivuilla sekä MIT:n OpenCourseWare-sivuilla. Ericin sivuilta löytyy myös luettavaa: kirjoja ja artikkeleja.

Tuote ja tieto, tuotteiden ja palvelujen tutkimus

Tuote ja tieto on TaiKissa koottu varsin kattava tuotteiden tutkimuksen ja kehittämisen opassivusto. Samasta on myös printtausvalmis tiivistelmä.

"Suomessa kuten muuallakin tutkimustoiminnan painopiste on vuosi vuodelta yhä selvemmin teollisuuden ja ammattitoiminnan piirissä. Tuotantoelämässä hyvin tiedetään, mitä yrityksen tulevaisuus vaatii, ja siihen tarvittava oma tutkimus- ja kehittämistyö yleensä osataan pitää tavoitteellisena ja tuloksekkaana. Näin syntynyt tietoaineisto - jota voimme nimittää käytännön teoriaksi (engl. theory of practice) - on myös laaja ja yleensä johdonmukaisesti järjestetty tuotannon tai kyseisen ammatin tarpeisiin."

Käyttäjät tuotekehityksessä - Kuluttajatutkimuskeskuksen antia

Kuluttajatutkimuskeskus ja Tekes ovat yhdessä tehtailleet juuseri.com-sivuston, jonne on kerätty tietoa käyttäjien hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Samoilta tyypeiltä on ilmestynyt myös pari suomenkielistä aihetta käsittelevää kirjasta:
Käyttäjät tuotekehittäjinä
Innovaatioiden kotiutuminen
User innovation -ajatuksen alkukoti on kuitenkin Eric von Hippelin päässä. Ericin molemmat kirjat Democratizing Innovation (2005) ja The Sources of Innovation (1988) voi ladata täältä.

Erään organisaation vuosiseminaari

Erään organisaation vuosiseminaarin aloitti "tutkijoiden workshop-työskentely", jossa innovaatioiden johtamista pohdittiin niin lennokkaasti, että meikäläinen tuli kirjoittaneeksi elämänsä ensimmäisen runon:

Käsitteitä, konsepteja,
kuka tietää eniten,
kuka muistaa parhaiten.
Ajatusten aitajuoksu,
sanojen sarjatuli,
ammuksina räkäpäitä.
Puhun, olen olemassa,
en lopeta, olen fiksumpi.

Anssilla ja Juhalla on myös aika tarkat muistiinpanot ko. workshopista. :D

Ubi Asia & Mobile Life

Finpro on tehnyt Tekesin kanssa yhteistyössä pari kiinnostavaa datankeruuprojektia. Projekteihin liittyviä esityksiä:
Mobile Life
Ubi Asia (kalvoissa lukee "confidential" hehe)

EDIT 15.6.2007: Sain Finprosta käsiini varsinaisen Ubi Asia -raportin, joten jos jotakuta kiinnostaa lukea, niin mulla on monta fileä kaikenlaista kiinnostavaa.

Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja

Aiemmassa postauksessa linkitin Tieken uuden julkaisun. Laitanpa tähän VTT:n julkaisun samasta aihepiiristä (Anssin löydös): Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja.

Web 2.0 – johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin

Tässä Tieken tuoreessa julkaisussa on paljon web 2.0 -esimerkkejä (esim. Igglo, Amazon, BitTorrent, Wikipedia) ja muutenkin rautalankavääntöä, mistä on kyse.

massakustomointi, personointi ja tuunaus

(Tämä oli alunperin Anssin postaus, ei Pian.)

Arvioin juuri Enni Äijälän lopputyötä (TAIK - 2006) "You could have it so much better - matkapuhelimien personointi ja massaräätälöinti" ja siinä oli kiinnostava jaottelu, joka ainakin itselleni selvittää käsitteitä:

Massaräätälöinti: tavoite on suunnitella, valmistaa, markkinoida ja toimittaa kohtuuhintaisia tuotteita, jotka täyttävät lähes yksilölliset asiakastarpeet.

Personoinnin tavoite on massaräätälöinnin tapaan käyttäjän asikastarpeiden huomioiminen. Massaräätälöinnissä yritys valmistaa tietylle kuluttajalle, hänen tarpeidensa mukaan valmistetun tuotteen. Vastaavasti persnonoinnissa kuluttaja tekee itselleen omia tarpeitaan vastaavan tuotteen yrityksen mahdollistamana. Personointi on aina yrityksen sallimaa, mutta käyttäjän itsensä tekemää.

Tuunaus on ihmisen itsensä tekemää tuotteen muokkausta, johon yritys ei vaikuta.

Toi tuunaus ja sitä kautta toi Civic-esimerkki on todellakin lähellä Lead usereita...

Timon kirjasta pari kommenttia

(Tämä oli alunperin Anssin postaus, ei Pian.)

Käytiin eilen siellä Cesaria Evoran concertissa ja oli kyllä letkeetä menoa. Selasin siinä enne lähtöä sen Timon kirjan ja huomasin, että se on kovaa kamaa. Asiantuntemus huokuu läpi ja siinä on otsi kiinnostava idea yhdistää laatua ja systeemiälykeskustelua. Siinä oli useita kiinnostavan näköisiä frameja, joita voisi hyödyntää itsekin jossain tilanteessa. Laatu ja arvo, muuten, ovat käsitteinä aika lähellä toisiaan. Arvo on vain jotenkin sallivampi, laadussa on aina tietty epäonnistumisen pelko läsnä. Laatu on sitä kun jotain tehdään ja se voi onnistua tai epäonnistua, kun taas arvo on enemmän sellainen positiivinen optio, jonka voi halutessaan käyttää. Arvon luominen on jotenkin koko ajan plussan puolella tai vähintään nolla mutta se ei ole koskaan miinuksella. Kun taas laadussa nollasuorituskin vaatii jo kovaa työtä. Arvo on innostavampi!

Siin kirjassa oli pari hyvää kiteytystä: luovuus = 1)luov 2)uus. Eli ensin täytyy luopua jostain ja keksiä uutta sen tilalle!

Toinen: luovuus on sitä missä tietäminen loppuu. Eli meidän anto työkalun kautta luovuus pääsee paremmin esiin kun ei tarvitse käyttää aikaa perusvaihtoehtojen etsimiseen; ne tiedetään työkalun ansiosta jo ennalta. Luovuutta voi satsata niihin kohtiin, jossa sitä oikeasti tarvitaan.