Innovaattori parhaasta päästä

Suomessa Design on niin usein sitä ihanan minimalistista ja virtaviivaista. Tai vähintäänkin kallista high endiä. Ja pienen joukon rakastamaa ja käyttämää. Katsokaas nyt vain Design Weekiäkin.

Tässä jotain ihan muuta. Käyttäjälähtöistä suunnittelua parhaasta päästä: sokea Johan Venninen n. 90 v. muovaa maailmaa itselleen sopivaksi, ilahtunut elämänasenne matkassaan. Vempeleitä ja apuvälineitä avomerellä veneilyyn, hitsaamiseen, kukkien istutukseen... Räjäytteleepä hän dynamiittiakin luolaa tehdessään.

Dokkarit ovat vanhoja, joten monet ovat nämä varmaan jo nähneet. Mutta törmäsi YLEn elävässä arkistossa näihin kultajyviin ja ajattelin jakaa (tämän muutenkin oivan palvelun) teille kaikille.

Katsokaa etenkin jälkimmäinen dokumentti Vesille Vennisen mieli, jos kaipaatte teknisiä innovaatioita. Tositarinassakin mielenkiintoisia vempeleitä.

En voi muuta sanoa kuin että tämä mies inspiroikoon koko Suomea.

Puhuva roskis

Helsingin keskustan katukuvaan ilmestyy nyt muutamaksi viikoksi pari aivan tavallisen näköistä roskista, mutta kuitenkin vähän erilaista sellaista. Erilaisuus johtuu siitä, että ne puhuvat aina kun niitä syöttää.

Idea on allekirjoittaneen mielestä aivan loistava ja piristää varmasti katukuvaa. Tempauksen takana on Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Public Side Oy.



Video roskiksesta Helsingin Sanomien nettisivuilta (http://www.hs.fi/videot/1135238827999)

Enemmän infoa tempauksen nettisivuilta http://www.puhuvaroskis.fi/

Väriläikkiä bittiavaruudessa

Tässä minun sielunmaisemani Jackson Pollockin tyyliin. Miltos Manetas on luonut flash-animaatio-sivun, jossa jokainen voi lepuuttaa ajatuksiaan ja kokeilla hetkeä abstraktin ekspressionismin keulahmona. 1912-1956 elänyt amerikkalainen Jackson Pollock nousi kuuluisuuteen sivuston imitoimalla maalaustekniikalla.

Jokainen voi tällä nettisaitilla siis hyväillä sisällään asuvaa pientä ekspressionistiään.

Upeinta sivussa on sen yhtäkkinen alku. Kestää hetken ennenkuin sivun yllätys paljastuu. Ensimmäistä kertaa ei voi imitoida. Taidepläjäys on jo vuosimallia 2003, joten se voi teille muille olla jo tuttu juttu. Mutta tuntemattomat, viettäkää hetki inpiraation parissa!

Bloggailijat voi värikylläistää omia sivujaan Miltonin Widgetboxille tekemällä aplikaatiolla.

Ajatustenvaihto-kuutio

Seuraavan kerran kun brainstormaatte, testatkaa tätä:

eristäkää tilasta kankailla pieni osa, sen kokoinen, että juuri mahdutte sisään.
Seisokaa. Älkää yrittäkö kirjata ylös mitään ajatuksia. Asettakaa sen sijaan nauhuri nauhoittamaan sessiotanne, ja sanokaa idea, kun keskustelustanne kirpoaa jotain mielekästä. Sanokaa rakennan, kun jatkatte toisen ajatusta.

Testasimme tätä vahingossa rakentamassamme kangasteltassa 310:n loftilla. Neljä ihmistä oli sovituskopiksi tarkoittamassamme tilassa pällistelemässä. Yläosa oli avoin.

Efekti oli kuin suihkulähde. Ajatukset pulppusivat. Energiataso oli aivan hengästyttävä.

Hämmästyttävintä oli, että ajatukset tulivat ja menivät. Kukaan ei jäänyt miettimään sanankäänteitä, eikä kellekään tullut mieleen kritisoida toisten ajatuksia. Sanoa edes but. Maksimi tällaisessa tilassa on varmaan n.10 minuuttia. Yhdessä koehenkilössä havaittiin jopa lievää agressiivisuutta tilasta poistumisen jälkeen, niin kiihkeä tilanne oli.

Tämä on aika vastakkaista kuin mitä brainstormauksen yleensä ajattelisi olevan: paljon tilaa, paljon aikaa, paljon valkoisia seiniä joille kirjoittaa. Siis, testatkaa.

TED | Ideas worth spreading

Laitetaanpas tässä samalla linkki silmiä ja mieltä avaavalle sivustolle. Hurjia visioita ja ihmeellisiä innovaatioita. Yksi näistä tulikin edellisessä postauksessa jo esiteltyä.



http://www.ted.com/

Theo Jansen: The art of creating creatures

Törmäsin tällaiseen. Aivan uskomaton viritelmä. Taidetta, designia vai insinööriyttä? Nerokasta jokatapauksessa. Sattumalta mukana BMW...

Erään organisaation vuosiseminaari

Erään organisaation vuosiseminaarin aloitti "tutkijoiden workshop-työskentely", jossa innovaatioiden johtamista pohdittiin niin lennokkaasti, että meikäläinen tuli kirjoittaneeksi elämänsä ensimmäisen runon:

Käsitteitä, konsepteja,
kuka tietää eniten,
kuka muistaa parhaiten.
Ajatusten aitajuoksu,
sanojen sarjatuli,
ammuksina räkäpäitä.
Puhun, olen olemassa,
en lopeta, olen fiksumpi.

Anssilla ja Juhalla on myös aika tarkat muistiinpanot ko. workshopista. :D

Luovuustesti

Ihan hauska (ja nopea) luovuustesti:
http://www.luovaluokka.fi/index.php?page=luovuustesti
Minä oon Kissa ja vähän Lepakko ja Norsu:
http://www.piahelminen.com/blog/2007/070103_blog.html

Timon kirjasta pari kommenttia

(Tämä oli alunperin Anssin postaus, ei Pian.)

Käytiin eilen siellä Cesaria Evoran concertissa ja oli kyllä letkeetä menoa. Selasin siinä enne lähtöä sen Timon kirjan ja huomasin, että se on kovaa kamaa. Asiantuntemus huokuu läpi ja siinä on otsi kiinnostava idea yhdistää laatua ja systeemiälykeskustelua. Siinä oli useita kiinnostavan näköisiä frameja, joita voisi hyödyntää itsekin jossain tilanteessa. Laatu ja arvo, muuten, ovat käsitteinä aika lähellä toisiaan. Arvo on vain jotenkin sallivampi, laadussa on aina tietty epäonnistumisen pelko läsnä. Laatu on sitä kun jotain tehdään ja se voi onnistua tai epäonnistua, kun taas arvo on enemmän sellainen positiivinen optio, jonka voi halutessaan käyttää. Arvon luominen on jotenkin koko ajan plussan puolella tai vähintään nolla mutta se ei ole koskaan miinuksella. Kun taas laadussa nollasuorituskin vaatii jo kovaa työtä. Arvo on innostavampi!

Siin kirjassa oli pari hyvää kiteytystä: luovuus = 1)luov 2)uus. Eli ensin täytyy luopua jostain ja keksiä uutta sen tilalle!

Toinen: luovuus on sitä missä tietäminen loppuu. Eli meidän anto työkalun kautta luovuus pääsee paremmin esiin kun ei tarvitse käyttää aikaa perusvaihtoehtojen etsimiseen; ne tiedetään työkalun ansiosta jo ennalta. Luovuutta voi satsata niihin kohtiin, jossa sitä oikeasti tarvitaan.